Joulukuussa 2021 JJK:n peräsimeen päävalmentajaksi saapunut Toni Lehtinen on viettänyt nyt jyväskyläläisessä kettuseurassa puolentoista vuoden verran ja vaikka reissaamista Seinäjoella olevan perheen ja Jyväskylän välillä kertyykin vuoden aikana reilusti, on mies sopeutunut hyvin uuteen ympäristöönsä. Keväällä nimensä jatkosopimuspaperiin kirjoittanut Lehtinen nähdään Jyväskylässä myös ensi kaudella. Nyt kun kausi 2023 on edennyt puoliväliin, nappasimme miehen juttutuokiolle.
– Olen viihtynyt oikein hyvin Jyväskylässä ja kuten jo viime kaudella oli puhetta, on tämä yhteisö on ottanut tosi hyvin mut vastaan alusta asti. Tullaan tosi hyvin toimeen työkavereiden kanssa niin valmennusstaffin sisällä kuin toimistollakin ja on mukava tehdä töitä yhdessä. Se on tietysti aina hyvä lähtökohta sille, että töihin on kiva tulla.
– Toisaalta taas rehellisesti täytyy sanoa, että olosuhdeasiat etenkin talviharjoittelun suhteen on varmastikin se isoin haaste minkä kanssa me joudutaan täällä painimaan. Paljon on ollut puhetta ja suunnitelmia olosuhteiden parantamiseen liittyen ja toivotaan, että ne myös konkretisoitusi pian, mutta se on varmasti se haastavin osuus tällä hetkellä tässä koko paletissa. Eikä pelkästään meidän seuralle vaan kaikille niille tuhansille jalkapallon harrastajille tällä alueella.
JJK:n kausi Ykkösessä on ollut sarjanousijalle melko tyypillinen. Esitykset ovat olleet pelillisesti hyviä, mutta tiukkojen pelien kääntäminen voitoksi on osoittautunut haasteelliseksi melko kokemattomalle miehistölle. Siitä kertovat myös tilastot: Kettupaidat ovat keränneet 14 ensimmäiseltä kierrokselta 11 pistettä. Kaksi voittoa ja peräti viisi tasapeliä.
– Ollaan pelattu tällä kaudella monta sellaista peliä, joista on jäänyt sellainen fiilis, että olisimme voineet saada enemmänkin pisteitä. Jos katsoo nyt tällä hetkellä sarjataulukkoa, niin emme ole siellä mihin meidän tavoitteet on asetettu, mutta tosi tasainenhan tuo sarja on ja muutamalla pelillähän sen kääntää ylösalaisin melkein koko taulukon. Eikä sitä taulukkoa liikaa tässä vaiheessa kannata tuijotella, vaan keskitytään enemmän sen oman pelin kehittämiseen, kun kuitenkin melkein puolet kaudesta on vielä pelaamatta.
Alkukaudesta maalinteon kanssa tuskastellut kettulauma on löytänyt kesän edetessä maalijyvän. JJK on onnistunut maalinteossa tällä kaudella pelaamassaan 14 ottelussa 15 kertaa, joista peräti 12 osumaa on syntynyt viimeisen 7 kierroksen aikana. Hyökkäyspäässä on tullut onnistumisia laajalla rintamalla, sillä maalit ovat jakautuneet neljän hyökkääjän (Robin Saastamoinen, Oskar Pihlaja, Eetu Venäläinen ja Joel Pasanen) sekä yhden puolustuspään pelaajan (Tatu Hoffren) kesken. Vastaavasti kuitenkin myös omassa päässä on nähty maaleja ja etenkin erikoistilanteiden puolustamisen kanssa on ollut haasteita.
– Se on ollut kauden alusta asti selvää, että meidän pitää pystyä suoriutumaan tietyllä tasolla molemmissa bokseissa ja siinä me tehdään edelleen paljon töitä. Siellä onnistuminen on kaikkein tärkeintä ja siellä ne pisteetkin käytännössä kuitenkin jaetaan. On ollut pelejä, missä me ollaan puolustettu tosi hyvin ja omassa päässä se boksipelaaminen on ollut hyvällä tasolla, mutta sitten emme ole saaneet luotua vastaavasti tarpeeksi hyviä maalipaikkoja. Sitten kun ollaan saatu paikkoja niin on ollut jonkin verran myös huonoa tuuriakin ettei olla saatu palloa maaliin.
Nyt kun katsotaan viime kierroksia niin maaleja, tehokkuutta ja laadukkaita maalintekopaikkoja on alkanut syntyä, mutta sitten taas vastaavasti on ollut niitä haasteita siellä oman pään puolustamisessa.
– Edelleen me haetaan sitä ehjää ysikymppistä ja voittopelit vaatiikin ehjää suoritusta. Kovasti me tehdään töitä sen eteen ja vahva usko meillä on myös omaan tekemiseen. Kyllä se niin sanottu avain onneen löytyy kuitenkin sitä kautta, että me jaksetaan harjoitella hyvin ja uskoa niihin asioihin missä me ollaan itse hyviä.
Pelidataakin katsoessa on helppo huomata, missä JJK on vahvoilla ja missä taas riittää kehitettävää.
– Meidän prässi on viime kaudenkin tapaan hyvä ja puolustuspelillisesti se onkin meidän selkeä vahvuus. Hyökkäyspelillisesti me ollaan hyviä nimenomaan siinä boksien välissä ja se onkin tietynlainen mittari, että kun puhutaan pallonhallinnasta niin sillä hallinnallahan pitää olla jonkun näköinen tarkoitus. Meillä on ihan hyvät pallonhallintaprosentit, mutta se on myös eteenpäin vievää. Jos meillä oli tässä alkukaudesta koko sarjassa toiseksi eniten pallotatseja vastustajan boksissa niin sehän tarkoittaa sitä, että se pallonhallinta on pystytty siirtämään myös sinne hyökkäyskolmannekselle. Eli kehityskohteena meillä onkin ollut nyt viime kierroksilla se, että kun pallo saadaan sinne boksiin asti niin miten se saadaan luotua maalipaikaksi asti.
– Kyllä me ollaan luotukin monissa peleissä todella hyviäkin maalipaikkoja, mutta niillä määrillä mitä me ollaan saatu palloa tuotua boksiin asti, ei olla onnistuttu kuitenkaan luomaan riittävästi hyviä maalipaikkoja. Mitä enemmän hyviä maalintekopaikkoja saadaan luotua niin sitä paremmat saumat on tietysti myös tehdä maaleja eli kyllä se aika loogista kuitenkin loppupeleissä on. Voisi sanoa, että sellainen tietynlainen täydellisen ns. hokimaalin metsästäminen pitää lopettaa ja luottaa vaan siihen, että sitä uhkaa pitää pystyä välillä luomaan ihan sillä, että se pallo pitää vaan toimittaa sinne maalin eteen. Siinä se varmasti on se isoin juttu.
JJK:n nuoresta miehistöstä suurin osa pelaa ensimmäistä kauttaan Ykkösen tasolla. Viime kauden Kakkosessa melko ylivertaisella materiaalilla voitosta voittoon marssineesta miehistöstä osa on ottanut parissa kolmessa vuodessa harppauksia jopa Kolmosesta ja junnupeleistä Ykköseen. Lehtisen vaatimustaso joukkueelleen oli kuitenkin korkealla jo Kakkosessa ja tekeminen oli monelta osin ammattimaista, eikä hyppy ylemmälle sarjatasolle siten ole ollut kaikilta osin suuri.
– Sarja itsessäänhän on hirmu tasainen. Kaikki joukkueet ovat hyvässä kunnossa ja niin harjoittelu kuin koko toiminta muutenkin on ammattimaisempaa Kakkoseen verrattuna. Ihan vaan pelaajien taso on yksinkertaisesti parempi. Monessa jengissä on myös pari kolme nimekästä pelaajaa, joilla on Veikkausliigan lisäksi kokemusta myös ulkomaan ammattilaiskentiltä ja maajoukkueesta, mikä on tietysti ollut hieno juttu tämän koko sarjan kiinnostavuuden kannalta. Meidän peliin valmistautuminen ei kuitenkaan itsessään ei ole juurikaan erilaista viime vuoteen verrattuna. Enemmänkin pelialustat ja niiden kunto ovat olleet se mihin on jouduttu sopeutumaan etenkin alkukaudesta ja miettimään pelisuunnitelmaa sen mukaan missä kunnossa alusta on.
– Viime vuonna vastustajien parhaat pelaajat ei ehkä olleet niin hyviä, mitä vastustajan pelaajat tänä vuonna on. Meidän pelin kulku oli isossa kuvassa viime vuonna paljon sitä bussin murtamista ja vastahyökkäysten puolustamista. Nyt peliin mahtuu enemmän erilaisia vaiheita. Välillä meillä on se momentum, jolloin me viedään ja hallitaan sitä peliä ja sit taas vastavuoroisesti vastustajalla on niitä hyviä hetkiä, jolloin me joudutaan puolustamaan ja selviytymään niistä hetkistä, kun vastustajalla on se momentum päällä. Peli aaltoilee vähän eri lailla, niin kuin jalkapallo-ottelun kuuluukin normaalisti aaltoilla, mikä tekee ylipäänsä pelistä paljon mielenkiintoisemman katsojankin kannalta viime vuoteen verrattuna.
– Yhdeksästä pelistä seitsemän jossain muualla kuin Harjulla oli kyllä tiukka aloitus kauteen. Nyt kun on päästy taas omalle kentälle ja alustakin on jo paremmassa kunnossa kuin alkukaudesta, on päästy enemmän pelaamaan myös niillä meidän omilla vahvuuksillamme. Perinteisesti kotiedusta on selvä hyöty joukkueille ja meillä se on ollut vielä erityisen vahva eli varmasti me ollaan vahvemmilla kotona kuin vieraskentällä. Kyllä meillä on rehellisesti sanottuna sellainen fiilis, että joissain peleissä me on heitetty pisteet pois. Ollaan pelattu jo alkukaudesta kärkijoukkueita vastaan oikeasti hyviä pelejä, niin hyviä, että ollaan lähdetty tosi pettyneinä pois ilman pisteitä. Eli ei olla tyytyväisiä tähän pistemäärään, se on ihan selvä asia.
– Futiskausi on kuitenkin pitkä ja se on vähän niin kuin maraton, liian kauas ei saa tippua, vaan siinä matkassa pitää pysyä. Ekasta pelistä ja kymmenennestä pelistä saa kuitenkin kaikista yhtä monta pistettä. On tietyt osa-alueet minkä kanssa meidän pitää parantaa ja niiden eteen tehdään töitä ja sitä myötä kehittyä tässä kauden aikanakin, niin kuin normaalia onkin. Kausi on pitkä ja pelejä on melkeinpä puolet vielä jäljellä, joten pisteitäkin on iso määrä vielä jakamatta.
Lehtisen valmentajasopimukseen sisältynyt optio kaudesta 2024 otettiin yksissä tuumin käyttöön keväällä, mikä kertoo osaltaan työn pitkäjänteisyydestä, mutta myös molemminpuolisesta luottamuksesta.
– Olen tosi kiitollinen JJK:lle ylipäänsä jo siitä, että seura antoi mulle mahdollisuuden päävalmentajuuteen. Selvä asia on se, että seura on matkalla rakentamassa uutta tulemista ja haluan ehdottomasti olla siinä matkassa mukana. Ei se ole tietenkään pelkästään ruusuilla tanssimista ja sinne mahtuu ylämäkiä ja alamäkiä. Viime vuosi oli aika hurlumhei voittojen ja pisteiden valossa ja nyt rakennetaan taas uutta asteen verran ylempänä. Vaatimustaso nousee ja vastustajien taso nousee sarjatasojen myötä.
– Tämä on kuitenkin pitkä projekti ja prosessi ylipäänsä, että pystytään niin joukkueena kuin myös organisaationa kasvamaan taas pykälä ylöspäin. Mitä oikotietä siihen ei ole. Joukkueen rakenne on itse asiassa aika mielenkiintoinen ja varmasti paljon on hyviä juttuja tulossa. On kivaa jatkaa vielä ensi vuonnakin näiden pelaajien kanssa ja seurata sitä kehitystä. Kun ajatukset on siellä tavoitteessa, että me pelataan uudessa Ykkösliigassa ensi vuonna, on mielenkiintoista nähdä miten meidän pelaajat pystyy taas vuoden kokeneempana ottamaan steppejä eteenpäin, Lehtinen päättää.
Artikkelin kuvat: Jussi Reinilä
JJK – SalPa tänään Harjulla klo 16! Voit lukea ottelun ennakkoasetelmista täältä.