Miehemme kisoissa: Ottelutapahtuman järjestelyt toimivat

Vaikka reissun päätarkoitus oli tutkimuksen tekeminen, niin yhtenä tavoitteena oli päästä stadionille katsomaan MM-kisaottelua. Olimme onnekkaita kun saimme liput avauspäivänä Kapkaupungissa pelattuun otteluun Ranska-Uruguay. Odotukset olivat korkealla, olihan tiedossa kisojen toinen ottelu (ensimmäinen Kapkaupungissa), edellisten kisojen hopeamitalijoukkue ja lähes täysi katsomo.

Peli alkoi paikallista aikaa kello 20.30 (Suomen aikaa kello 21.30). Innokkaimmat fanit saapuivat stadionalueelle kävellen läpi keskustan useita tunteja ennen H-hetken alkua. Jopa suuria kulkueitakin tuli vastaan matkanvarrella. Olo oli kuin sambakarnevaaleissa. Kyllä siinä Suomi-pojalla oli ihmettelemistä, kun kotimaassa ei ole vastaavaan huumaan tottunut. Laulut raikuivat, Vuvuzelat soivat ja juhlahuuma oli käsin kosketeltavissa.

Miltä ottelu näyttää paikanpäältä? Peli on sama kuin Harjun stadionilla Jyväskylässä, mutta puitteet ovat ihan eri luokkaa. Uusi, viime vuonna rakennettu, täysin katettu stadion, 64 100 katsojaa, huutavia faneja ja ne kuuluisat Vuvuzela-torvet, jotka soivat koko pelin. Tunnelma oli jotain sanoinkuvaamatonta.

Oheismyynti on nykyään olennainen osa ottelutapahtumaa. Täytyy ihailla järjestelyitä. Peliä oli katsomassa reilut 64 000 katsojaa ja jonoja ei syntynyt juuri muualle kuin WC:seen. Olut-, limukka-, fanituote- ja jäätelömyynti sujuivat mutkattomasti. Tästä olisi suomalaisten liigaseurojen hyvä ottaa mallia.

Vuvuzela. Näistä torvista on ollut paljon puhetta niin kisakaupungeissa kuin Suomessakin. Paikanpäällä olleena täytyy sanoa, että eivät ne torvet oikeasti niin ärsyttäviä ole kuin puhutaan. Pelkäsin toista. Viime kesänä kotisohvalla katsottuani MM-kisojen esikisoja ajattelin: ”Joutuuko noita torvia kestämään koko ensi kesän?”  Toki ääni kuuluu selvästi stadionilla, mutta jotenkin se hukkuu siihen valtavaan tilaan. Tai saattoihan siinä käydä niinkin, että kisahuumassa torvien ärsyttävyys unohtui.

Mitä MM-kisojen ottelutapahtumasta ottaisin ja toisin Suomeen? Ensinnä tekisin tapahtumasta koko kansan ”juhlan”, johon innokkaimmat fanit saapuisivat edes tuntia ennen ottelun alkua stadionille nostattamaan tunnelmaa. Toisena ottaisin sujuvamman kioskitoiminnan. Tähän löytyy helppo ratkaisu: lisää työntekijöitä ja myyntipisteitä. Mutta löytyykö seuroilla tarpeeksi resursseja tähän? Kolmantena ja viimeisenä asiana toisin tunnelman. Vaikka Harjun stadionin tunnelmaa kehutaan monesti, mutta MM-kisoissa se on jotain aivan uskomatonta. Lisää faneja katsomoon, niin saadaan lisää ääntä ja kentälle se kuuluisa kahdestoista pelaaja.

Näillä eväillä suomalainen futis nousuun ja kohti vuoden 2012 EM-kisoja Puolaan ja Ukrainaan.

Asko Parkkasaari