Talenttivalmentaja Jokiranta siirtyy kauden päätteeksi HJK:hon

JJK:ssa viimeisten kausien aikana talenttivalmentajana toiminut Jarkko Jokiranta suuntaa kuluvan kauden jälkeen kohti uusia haasteita ja siirtyy HJK:n talenttivalmentajaksi.

Jokiranta aloitti JJK:ssa nuorisopäällikkönä kaudella 2011 ja onkin näin tehnyt vuosikaudet hyvää työtä nuorten JJK-pelaajien kanssa.

Kettuperhe kiittää kuluneista vuosista ja toivottaa Jakelle tsemppiä tuleviin haasteisiin!

Jokiranta kertoo itse JJK-vuosistaan:

”Olin ensin kaksi ja puoli vuotta JJK junioreiden nuorisopäällikkönä ja tein aika paljon kaikkea; kortteliliiga kokonaisuudessaan, talvikortteli, C- ja D-junnujen edustus- ja haastajajoukkueet, valmentajakerhot, Kari Martosen, Stephen Clarkin ja Pekka Luhtasen kanssa valmennuslinjan tekoa, oli taito- ja kykykoulua, koko seuran vuorojakoa, yhdelle vuodelle 98-ikäluokan päävalmentajuus, valmentajien rekryä ja valtava määrä ihmisiä, joiden kanssa piti pitää yhteyttä. Aika kova pesti. Sellainen valmennuksen ja hallinnon välimuoto. Oli siinä paljon kaikkea, mutta huikea koulu seuratoimintaan.

Sitten tuli talenttivalmennuskuvio ja pääsin sitä kautta keskittymään todella paljon paremmin valmentamiseen. Se tuli aika hyvään paikkaan, niin mulle kuin koko meidän seuralle. JJK:n rakenne ei olisi ollut siihen valmis ehkä vielä silloin 2011, kun aloitin. 2013 siihen oltiin jo aika paljon valmiimpia.

Ensimmäisenä talenttivuotena meillä ei ollut valmennuspäällikköä suurimpana osana vuotta, joten jouduin tekemään myös paljon niitä hommia. Alussa keskityin hurjasti kaiken mittaamiseen ja taulukoihin ja niiden analysoimiseen. Missasin tärkeimmän, eli kentällä olon ja poikien riittävän näkemisen. Järkevä tasapaino löytyi toisena vuotena, jolloin sain keskittyä valmennukseen paremmin, kun Lähitien Matti tuli seuraan. Matin persoona ja Matin tekemät ohjelmoinnit ja tarkennukset linjauksiin ovat olleet iso steppi eteenpäin koko seuralle. Aamuharjoittelu on saatu valtavan paljon parempaan malliin; nyt meillä on joka aamu toimintaa ja pojat voivat valita oman kalenterinkin mukaan missä ovat mukana. Jos on halua, niin keino löytyy. Lukion aamutreeniin on saatu hyvä fysioterapeutti paikalle ja harjoittelun rasitusta analysoidaan paljon enemmän kuin ennen. Oma tehtävänkuva on vaihtunut enemmän aamuihin ja poikien kehityskohteiden eteenpäin viemiseen.

Kohokohtia JJK:ssa ollessa eivät ehkä kuitenkaan ole olleet ne maukkaimmat voitot, vaan ihmisten kanssa koetut hetket. Toki edarin isot voitot ovat olleet hienoja tai nousun jälkeisellä Harjulla vaeltavan kyynelehtivän tiedottajan halaaminen ovat olleet hauskoja hetkiä. Ehkä nautinnollisinta on ollut koutsata joku pitkä päivä ja todeta koutsien kanssa, että kylläpä jätkät veti hyvin. Näin jälkeenpäin on jostain syystä maukasta myös muistella niitä kirvelevimpiä tappioitakin, jonka jälkeen joku pelaaja on heittänyt tuolin seinään. Toki pelaajien kanssa vietetyt erilaiset hetket ovat olleet tärkeitä, iloiset hetket toki, mutta jotenkin ne hetket, jossa pelaaja on kertonut kyynel silmässä ongelmistaan, ovat tuntuneet paljon tärkeämmiltä olla paikalla.

Olen hyvin iloinen, että JJK on hyvin omavarainen pelaajien suhteen. Siitä puhuttiin vuoden 2011 lopulla ja hienoa, että nyt JJK on Veikkausliigan omavaraisin seura, vaikka onkin nyt liigan pohjilla. JJK-pojilla on aito mahdollisuus päästä oman seuran edustusjoukkueeseen, se ei ole yleistä. Sallisen Oken pääseminen Groningeniin tuntuu henkilökohtaisesti tietysti hyvälle, kun olin siirtoa alusta loppuun tekemässä. Mutta yhtä lailla tuntuu hyvälle, että eilinen hulttio 8-luokkalainen valmistui tänään lukiosta.

Vuonna 2015 Groningenissa Sami Nissisen ja Elmeri Turpeisen kanssa.

Junnupuoli on JJK:ssa hyvässä kunnossa. Siellä on paljon hyviä ihmisiä tekemässä, on oma halli ja yli tuhat harrastajaa. Sen se vaatii: hyvää valmennusta, potentiaalia harrastajissa ja riittävä olosuhde. Siihen vielä toimintakulttuuria ympärille, niin siinä se huippuympäristö on. Liiton auditoinninkin perusteella JJK on yksi parhaista Suomessa. Seuraava askel on varmaan tehdä vielä enemmän yhdessä koko Keski-Suomen kanssa ja säilyttää nyt olevat hyvät asiat. AB-vaiheeseen me tarvitaan pojille lisää uskoa siihen, että tähän kannattaa satsata. Meidän usko horjuu turhan paljon siinä vaiheessa. Moni pojista on maajoukkueenkin kynnyksellä, mutta ei ihan saa 5-vaihetta silmään. Potentiaalia pojissa on yhtä paljon kuin missä tahansa muualla, mutta jos siihen ei itse usko ihan 100 %, niin kehitys hiipuu. Vetäkää pojat nyt täysillä futista, kohta olette 35-vuotiaita ja jossittelette vaimolle, kun katsotte kotona Mestareiden liigaa.

Toivon JJK:lle tietysti vain pelkkää hyvää. Aikani siellä oli hyvin erityistä. Soinisen Timolle erityiskiitos luottamuksesta, monesta hyvästä neuvosta ja aina meidän koutsien puolen pitämisestä. Valmennuspäälliköille Stephen Clarkille, Ville Prihalle ja Matti Lähitielle iso kiitos, kaikilta teiltä opin paljon. Pasolle kiitos kuudesta yhteistä vuodesta aina Vejlen reissusta tähän hetkeen ja tsemppiä, lokakuussa tiedottaja itkee taas onnen kyyneleitä. Sarille, Sannalle ja Hennalle kiitos meidän poikien paimentamisesta ja seuran arjen pyörittämisestä. Caiukselle kiitos valtavan monesta asiasta, siinä on jätkä joka muuten osaa keskustella hyvin ihmisten kanssa. Jojoille, rahureille, poikien vanhemmille, piirille, yhteistyöseuroille, koko oy:lle ja varsinkin JJK-koutseille kiitos. Koko kuusi vuotta JJK:ssa valmentaneille Jamolle, Tanelille, Mikolle, Mikalle, Neukalle, Patrikille, Jukalle ja Jyllille nöyrä kiitos. Kaitsulle kiitos avoimuudesta, kritiikistä, neuvoista, tuesta ja hienosta kuudesta yhteisestä vuodesta. Isoin kiitos kaikille pojille, teidän takia me kaikki koutsit siellä ollaan; jotta teistä tulisi parempia ja te voisitte tavoitella teidän unelmia.

Itselle on nyt aika siirtyä eteenpäin. HJK:sta tuli hieno tarjous ja sitä työnkuvaa oli lopulta mahdoton vastustaa. Perheen elämäntilanne tämän sallii, kun vaimo on onneksi niin seikkailunhaluinen, joten jos ei nyt, niin milloin sitten. Katsotaan johtaako tie vielä takaisin Keski-Suomeen. Jostain syystä uskon, että jossain vaiheessa se johtaa. Sen verran kodilta tämä 11 asuinvuoden jälkeen tuntuu.

Lopetetaan legendaarisen koripallokoutsin/opettajan John Woodenin vastaukseen, että miksi opetat?
“Where else could I find such splendid company”.

– Jakke