Kettukirjeenvaihtaja: Eurotaival, Round 1

JJK lähti ottamaan historiansa ensimmäisiä euroaskelia altavastaajana. Arpa ei ollut pelillisesti se suotuisin – vaikka Stabaek on tällä hetkellä Tippeligaenin selkeä peränpitäjä, ei se ole heittopussijoukkue.

Pronssiaan puolustavan JJK:n alkukausi ei myöskään ole ollut ruusuinen. Peli on takkuillut, maaleja päästetty aivan liikaa ja joskus on tulos myös ollut esityksen perusteella ansaittua nihkeämpi. Historiallisen ensimmäisen europelin kolkutellessa ovella oli sijoitus liigataulukossa valahtanut jo muutaman pisteen päähän jumbosta. Edessä oli käännekohta: kauan ja hartaasti odotettu euro-ottelu on hyvä sauma pestä kasvot liigataaperruksen jälkeen ja saada sitä kautta uusi alku kotiliigassakin. Toisaalta huono tulos lisäisi kiviä harteille entisestään.

Päävalmentajan kauniista, ensimmäistä ottelua edeltävistä otteluparin tasaisuutta korostavista lausunnoista huolimatta Norjasta taidettiin lähteä kohti Jyväskylää takki auki. Stabaekin heikosta alkukaudesta huolimatta Norjan liiga kun on kuitenkin tasoltaan Veikkausliigaa kovempi.

Harjulla, kauniin kesäauringon alla, JJK niittasi loppulukemiksi 2-0 eikä juuri viitsinyt antaa vierailleen mahdollisuuksia. Heikkoja lenkkejä ei löytynyt ja Stabaek oli aseeton kurinalaisesti ja hyvällä asenteella puolustavan kettulauman edessä. Siltikään JJK:n jatkopaikkaan ei uskottu useammissakaan asiantuntijapiireissä – vedonlyöntitoimisto toisensa perään ennakoi Stabaekin jatkavan edelleen.

Toisen ottelupäivän koittaessa ja sateen iskiessä voimalla Baerumin vehreisiin maisemiin hymähtelivät paikalliset hieman euronoviisi-JJK:lle. Kahden maalin etumatkan ei uskottu riittävän, kun Stabaek pääsisi rynnistämään toisessa ottelussa kotikentällään.

Se rynnistikin. Aloitti maalinteon. Johti tauolla. Voitti. Matkaansa eurokentillä jatkaa kuitenkin JJK Jyväskylästä.

Ottelussa oli dramatiikkaa niin, että monelle varmasti vähempikin olisi riittänyt. Yksi hapuii nitroja, toinen vessan ovenkahvaa, kolmas meinasi tuupertua silkasta jännityksestä. Lopulta voitto oli selvä – Stabaek jäi kahden maalin päähän jatkosta. Paikallista aikaa hieman ennen iltakymmentä, loppuvihellyksen kajahtaessa, oli Nadderud-stadionilla kuutisensataa pettynyttä norjalaista ja useampi kymmenen onnesta ymmyrkäistä suomalaista.

Ensimmäiset fanit lähtivät Jyväskylästä matkaan bussilla ottelua edeltävän päivän aamuyön tunteina, joukkue myöhemmin samana aamulla. Toisaalta matka on alkanut jo vuosia – vuosikymmeniä – sitten. Nyt se sai tämän välietappinsa osalta onnellisimman mahdollisen päätöksen.

Vaihtopelaajat ryntäävät kentälle. Pelaajat halailevat toisiaan. Markkula ja van Gelderen kuukahtavat uupumuksen ja tunnevyöryn alla selälleen sateenkostealle nurmelle. Aurinko paistaa. Harjun Pojat halailevat toisiaan ja laulavat ilman paitaa.

Matka jatkuu Montenegroon.

Kettukirjeenvaihtaja ei kirjoita historiaa eikä ennusta tulevaa, vaan nautiskelee futisromantikkona hetkistä, joita lajeista suurin ja kaunein tarjoaa jokaiselle, joka avaa sille silmänsä – ja sydämensä. Joskus kauniita, joskus kipeitä, mutta aina muistamisen arvoisia.